Tryffeli
Brunbergin Tryffeli 100 vuotta
Tryffeli on suussa sulava suklaamakeinen, pieni samettinen herkkupala. Se on ollut jo lähes sadan vuoden ajan suosittu vieminen ja kahvipöydän sulostuttaja, mutta sitä on tarjoiltu perinteisesti myös joulupöydässä aterian päätteeksi.
Se pistää suut makeaksi.
Mutta mikä on tryffelien salaisuus?
Suklaata pehmeämmät Brunbergin Tryffelit
Tryffelit tulivat Brunbergin valikoimiin 1920-luvulla.
Brunbergin edeltäjä, Lindforsin Karamellitehdas, oli kasvanut Porvoon toiseksi suurimmaksi yritykseksi. Suklaa oli sulattanut suomalaisten sydämet, ja myös Brunberg halusi tarjota asiakkailleen jotain pehmeän herkullista kaakaosta.
Syntyi tryffeli, joka kutsuttiin aluksi myös Porvoon konvehdiksi. Tryffelillä on suklainen suutuntuma, mutta toisin kuin suklaalla, sillä on liukuva sulamisalue. Salaisuus piilee kolmen eri rasvan yhdistelmässä, joka tekee tryffelistä suklaata pehmeämmän ja maultaan viipyilevämmän.
Pehmeyttä on perinteisesti tuotu myös ilmastamalla suklaamassa pienillä kuplilla. Kuplat tekevät tryffelistä kuohkeamman ja helpommin sulavan.
Tryffelien erikoisuus on myös se, että ne valmistetaan aina yhdestä massasta. Siinä missä monet muut valmistajat ovat ripotelleet tryffeleiden päälle tummaa kaakaojauhetta, Brunberg on halunnut tarjota täydellisen pehmeän makunautinnon.
1930-luvulla alettiin sekoittaa suklaamassaan pähkinöitä ja näin saatiin luotua Nougattryffeli.
Tryffelit pakattiin alusta saakka kääreisiin, ja Brunbergin tryffelit olivatkin ensimmäisiä suomalaisia käärittyjä konvehteja.
Maut kulkevat sukupolvelta toiselle
Tryffeleitä valmistetaan yhä lähes samalla reseptillä – miksi muuttaa jotain sellaista, mikä toimii sukupolvelta toiselle! Tryffeli on ajaton mestariteos, johon monella liittyy paljon miellyttäviä makumuistoja.
Vuosien varrella perinteinen Brunberg Tryffeli ja Brunberg Nougattryffeli ovat saaneet rinnalleen kahvilla maustetun Brunberg Moccatryffeli -makeisen.
Vaikka resepti on pysynyt samana, valmistus on nykyaikaistunut. Uudet koneet ovat parantaneet pakkauslaatua ja vähentäneet hävikkiä. Suklaanautinto on ottanut loikan kestävämpään suuntaan.
Herkullisia ”pahkoja”
Sanaan tryffeli liittyy hauska tarina. Sana on matkannut meille ruotsin (tryffel) ja saksan (Trüffel) kautta ranskan kielestä (truffe). Sana truffe tarkoittaa multasientä ja myös kuonoa ja hölmöläistä. Ranskaan sana tuli latinan kielestä (tuber, tufer), jossa se ilmeisesti tarkoitti kuhmua ja pahkaa.
Suklaatryffelit saivat nimensä siitä, että ne muistuttavat ulkonäöltään sienitryffeleitä.
Joten voimme vain toivottaa: herkullisia hetkiä suklaapahkojemme parissa!
Lue myös nämä tarinat
Suukot
Suukkojen tarina Pyöreä vohveli, kuohkea vaahtotäyte ja ohut suklaakuorrute – niistä on Suukot tehty. Suukot tunnetaan ympäri maailman, mutta on epäselvää – ja kiisteltyä – mille maalle kuuluu kunnia ensimmäisistä Suukoista. Erään tarinan mukaan ensimmäiset Suukot valmisti pariisilainen kondiittorimestari 1800-luvulla. Leivoksia kutsuttiin nimellä tête de nègre (neekerinpää). Suukkoja syödään varsinkin Keski-Euroopassa, mutta myös Englannissa, jossa [...]
Suklaa
Suklaan polku Brunbergin kääreisiin Suklaa saapui Eurooppaan 1500-luvulla. Espanjalaiset olivat ylittäneet Atlantin aallokot ja rantautuneet Keski-Amerikkaan Kristoffer Kolumbuksen johdolla. Viidakon uumenissa espanjalaiset tapasivat asteekkeja, jotka kulauttelivat kurkkuunsa karvasta ja chilillä maustettua juomaa. Juoma oli lämmittävää ja piristävää. Espanjalaisten konkistadorien Eurooppaan tuomasta pavusta tuli pian aristokraattien suosima juoma. Atlantin tällä puolen juomaan lisättiin sokeria, ja se [...]
Alku
Alku – klassikkokaramelli 1910-luvulta Alku-karamelli yksi Suomen vanhimmista yhä valmistettavista makeisista. Sen kermainen maku on ilahduttanut suomalaisia yli sadan vuoden ajan. Alku tuli Brunbergin edeltäjän, Lindforsin Karamellitehtaan, valikoimiin 1910-luvulla, kun Lindfors osti helsinkiläisen William Wiikin makeistehtaan. Muistitiedon mukaan alkuperäisen Alku-reseptin takana ovat pietarilaiset makeismestarit Sladkoff ja Kulakoff. Ken tietää, mutta se voi hyvinkin pitää paikkansa, [...]
