1. Leipomo perustetaan
(1870–1890)
Tapahtui noin 150 vuotta sitten…
A.W. Lindfors perustaa leipomon vuonna 1871
Porvoonjoen varrella, punaisten ranta-aittojen ja mutkittelevien mukulakivien kaupungissa elettiin 1870-luvun alussa nousukautta.
Porvoossa asui noin 3 500 henkeä, joista suurin osa eli yhä Vanhassa Porvoossa, vaikka varakkaimmat alkoivat siirtyä C.L. Engelin kaavoittamaan, moderniin empirekaupunginosaan.
Vanhaa Porvoota pidettiin keskiaikaisena, ahtaana ja tulipaloille alttiina. Kaupunginosassa ei ollut viemäriverkkoa, ja sen asukkaat hakivat veden kaivoista ja pesivät vaatteensa Porvoonjoessa.
Ilmassa leijui tervan, punamullan, kotieläinten, hevosten, nahkurien, suutarien ja leipomojenkin tuoksut. Korviin kantautui kavioiden kopse.
Venäjän vallan alla ollut Suomi toipui varovasti nälkävuosista (1866–1868), vanha sääty-yhteiskunta mureni ja työväen asema nousi. Yhä useammalla alkoi olla varaa ylellisyystuotteisiin, kuten leivoksiin ja makeisiin. Samaan aikaan ammattikuntien lakkauttaminen vuonna 1868 antoi kansalle vapaammat kädet ryhtyä yrittäjäksi.
Helppoa se ei silti ollut, pääomista oli pulaa ja lainaa vaikea saada.
Suunnilleen sellaiseen maailmanaikaan 18-vuotias leipurikisälli August Wilhelm Lindfors haaveili omasta leipomosta.
Lupa leipomoon vaati paperisotaa. Tarvittiin useita asiakirjoja: papintodistus, henkilötiedot, selvitys siitä, että hakijalla oli tarvittava ammattioppi ja Käsityö- ja Tehdasyhdistykseltä hankittu kirjallinen suositus.
Ennen vuotta 1879 porvarisoikeuksien hakijalla piti olla myös hyvä maine.
Lupa herui. A.W. Lindforsin leipomon perustamispäiväksi merkittiin 31.7.1871.
Koska lainaa oli vaikea saada, monet leipurit aloittivat toimintansa pienestä, usein kotikeittiöstä. Niin myös A.W. Lindfors.
Kirkonkirjojen mukaan A.W. Lindfors asui 1870-luvulla monissa eri osoitteissa. Useimmat niistä sijaitsivat Porvoonjoen alasuistossa, kaupungin peltoalueella, Ånäsin säteritilan entisillä mailla. On siis todennäköistä, että nyt 150-vuotiaan makeistehtaan juuret löytyvät niiltä tienoilta.
Toiminnan varhaisvuosilta ei juurikaan ole yksityiskohtaisia tietoja, sillä vuonna 1945 syttynyt tulipalo vei monia arkistoja mennessään.
Jotain sentään tiedämme.
1880-luvulta lähtien leipomon ja leipurin osoitteeksi ilmoitettiin Villa Ilomäki, joka nykyään tunnetaan nimellä Villa Ånäs.
Vuonna 1889 Lindforsin leipomo työllisti neljä henkeä ja leipomosta oli kasvanut Porvoon toiseksi suurin seitsemän leipomon joukossa. Viisi vuotta myöhemmin leipomossa työskenteli jo kahdeksan henkeä, ja tuotannon arvon mukaan leipomosta oli tullut Porvoon suurin.
Leipomon työntekijöistä ei ole tarkkaa tietoa, mutta yksi ainakin tunnetaan: Arthur Richard Lindfors, suomalainen painija ja olympiamitalisti. A.R. Lindfors kertoi olleensa opissa A.W. Lindforsin leipomossa, ja painiharrastus oli saanut alkunsa jauhosäkkejä nostellessa. Nimestään huolimatta A.R. Lindfors ei ollut sukua leipomon pitäjälle.
Vaikka leipurin ammatti ei näihin aikoihin ollut kovin yleinen – sillä leipä tehtiin yleensä kotona –, Porvoossa oli kokoonsa nähden paljon leipomoita. Kaikki leipomot eivät suinkaan toimineet palkkaväen voimin. Osittain kyseessä oli alhaisimman yhteiskuntaluokan sivuelinkeino.
Vähitellen leipomotoiminta teollistui ja kilpailu koveni. 1800-luvun lopun teollinen vallankumous ja sitä seuraava nousukausi käynnisti nykyaikaisen tehdasmaisen leipomotoiminnan. Helsinkiin saatiin vuonna 1890 ensimmäinen höyryleipomo ja sähkömoottorit toivat uudenlaista vipinää alalle.
Myös Porvoo teollistui. Kaupunkimaisemaan oli ilmestynyt muun muassa viina- ja limonaditehdas, kirjapaino WSOY (1878) ja tupakkatehdas.
Pian Porvooseen perustettaisiin myös A.W. Lindforsin karamelli- ja marmelaatitehdas.
Lue myös nämä
2. Perheyritys
Koko perheen yritys A.W. Lindforsin perheeseen kuului vaimo Wilhelmina (os. Saarinko) ja seitsemän lasta: Ivar, Karl, Adolf, Axel, Viktor, Aina ja Sigrid. Jokainen heistä kytkeytyi Lindforsin leipomon, ja myöhemmin makeistehtaan, toimintaan tavalla tai toisella. Kyseessä oli todellinen perheyritys alusta alkaen. Wilhelmina huolehti ensisijaisesti tuotteiden myynnistä. Leivoksia ja makeisia kaupattiin omassa myymälässä tai katetuista myymälärattaista Porvoon [...]
3. Makeistehdas perustetaan
A.W. Lindfors perustaa makeistehtaan Keväällä 1897 leipuri A.W. Lindfors ilmoitti ryhtyvänsä valmistamaan konvehteja, suklaata ja marmeladia sekä muita sokerileipurin ammattiin kuuluvia tuotteita. Makeistehtaan nimeksi tuli A.W. Lindforsin karamelli- ja marmelaatitehdas. Tehtaan tarkoituksena oli sammuttaa porvoolaisten – joita oli noin neljä ja puolituhatta – ja läheisen maaseudun asukkaiden makeannälkä. Makeisia valmistettiin sekä vähittäismyyntiin että tukkuun. 26 [...]
4. Ivar Lindfors
Kauppaneuvos Ivar Lindfors August Ivar Lindfors (21.6.1872–26.4.1950) oli todellinen liike-elämän monitaituri. A.W. Lindforsin karamelli- ja marmelaatitehtaan lisäksi hän pyöritti metalli- ja rakennusalalla toimivaa yritystään Ab Ivar Lindfors Oy:tä (per. 1918), jonka konttori sijaitsi Helsingissä osoitteessa Eteläesplanadi 12. Kuva: porssitieto.fi Helsinkiin Ivar Lindfors muutti jo nuorena, heti valmistuttuaan ylioppilaaksi Porvoon lyseosta vuonna 1891. Ivar Lindfors teki [...]
5. Vuodet 1906-1920
Lindforsin karamellitehdas kasvaa kohisten (1906–1920) A.W. Lindforsin kuoleman jälkeen Ivar Lindfors jatkoi karamellitehtaan kehittämistä. Seuraavat vuodet olivat tehtaalle menestyksekästä aikaa. Vuonna 1907 mainetta niittäneelle makeistehtaalle otettiin oppipojaksi 16-vuotias maalaispoika, Lennart Brunberg. Nuori mies opetteli karamellinkeittäjäksi ja alkoi hiljalleen haaveilla oman makeistehtaan perustamisesta. Villa Ilomäen tilat kävivät kasvavalle makeistehtaalle pieneksi. Niinpä Ivar Lindfors osti vuonna 1908 [...]
6. Brunbergin makeistehdas perustetaan
Lennart Brunberg perustaa oman makeistehtaan 1922 1920-luku oli näyttävien juhlien ja tulevaisuudenuskon vuosikymmen. Suomi eli jälleenrakentamisen aikaa ja ravintoloissa juotiin pimeää viinaa, jota tuotiin tänne usein saaristolaisten toimesta Viron vesiltä. Ravitsemus ja terveydenhoito parani ja monet keksinnöt tekivät elämästä helpompaa. Vaurauskin lisääntyi. Porvoo oli edelleen pieni, noin 6 200 asukkaan kaupunki, mutta satamakaupunkina vilkas. Uusimmat [...]
7. Lennart Brunberg
Lennart Brunberg – makeistehtailija ja musiikin ystävä Lennart Brunberg (1891–1945) oli paitsi makeistehtailija, myös kulttuuripersoona ja yhteiskunnallisen vastuunsa tunteva yrittäjä. Musiikki oli erityisen lähellä Lennart Brunbergin sydäntä. Hän soitti viulua ja selloa ja lauloi muun muassa urheiluseura Akilleksen Sångarbröder-nimisessä kuorossa, jota johti A.W. Lindforsin poika, painin olympiavoittaja Adolf Lindfors. Lennart Brunberg toimi sekä Porvoon Orkesteriyhdistyksen [...]
8. 1930-luku
1930-luku oli mullistusten aikaa. Vuosikymmen koetteli suomalaisia pulakaudella kahteen kertaan: ensin vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen, sitten maailmansodan sytyttyä syyskuussa 1939. Mahtui vuosikymmeneen myös toiveikkuutta ja tulevaisuudenuskoa. Autot, laivat, junat ja lentokoneet olivat uuden ajan tunnusmerkkejä, vaikka suurimmaksi osaksi Suomessa liikuttiin vielä hevosvoimalla ja maalla raivattiin kaskea ja käytettiin risukarheja sekä hevosten vetämiä oja-auroja. Porvoossa, jonka [...]
9. 1940-luku
Maailmansodan ja traagisen tulipalon vuosikymmen, 1940-luku "Me olemme Runebergin kaupungissa, jossa eilen tiistaina ryssän lentäjät kävivät ja tekivät urotöitään. – – Monen monelta on koti ja koko omaisuus palanut täällä." – L. Willebrand, helmikuussa 1940 Toisen maailmansodan aikana Porvoota pommitettiin useaan otteeseen. Sireenien soidessa porvoolaiset juoksivat kiireesti pommisuojiin, joista yksi sijaitsi Brunberg-Lindforsin makeistehtaan kellarissa. Sota [...]
10. Börje Brunberg
Börje Brunberg, keksijähenkinen meriseikkailija Börje Lennart Brunberg (synt. 1924) oli pidetty ja määrätietoinen toimitusjohtaja, joka sitkeydellä ja päättäväisyydellä nosti Brunbergin makeistehtaan jaloilleen isänsä Lennart Brunbergin kuoleman ja sotien jälkeen. Börje Brunberg oli uudistusmielinen ja keksijähenkinen mies, jonka suuri tulevaisuuden haave oli automatisaation toteuttaminen. Hänen aikanaan Brunberg koneellistui ja nykyaikaistui, ja hän myös itse suunnitteli ja [...]
11. 1950-luku
50-luku: Suukkoja, näköradioita ja ensimmäisiä hukkapusseja Sotavuodet olivat takana, kaupungit ja elintaso kasvoivat. Monet muuttivat uusinta uutta edustaviin rintamamiestaloihin ja perustivat perheitä. Maailmalta virtasi vaikutteita, ja nuorisokulttuuri nosti lättähattuista ja geelitukkaista päätään. Vuosikymmen toi tullessaan Elviksen, Brigitte Bardotin ja James Deanin, unelmia ja nykyaikaa, vaikka edelleen Suomessa oli enemmän hevosia kuin autoja ja suurin osa [...]
12. 1960-luku
1960-luku, Brunbergin tehdas koneellistuu 60-luku oli suurten muutosten vuosikymmen suomalaisessa yhteiskunnassa. Maalta muutettiin kaupunkeihin, elintaso nousi ja yksityinen kulutus kasvoi, vaikka tarpeetonta kuluttamista vältettiin edelleen – puutteen aikaa ei ollut unohdettu. Tehtaat koneellistuivat ja tuotanto tehostui. Myös keksijähenkinen Börje Brunberg haaveili automatisaatiosta ja koneisti innokkaasti Brunbergin makeistehdasta, minkä seurauksena henkilökunnan tarve väheni. Nyt työvoiman määrä [...]
13. 1970-luku
1970-luku maistuu makealle ”Syö karkkia vain karkkipäivänä, älä muulloin milloinkaan”, M.A. Numminen lauloi 70-luvun valistuslaulussa. Suomalaiset olivat hullaantuneet makeisiin. Kulutus nousi vuosikymmenen alussa lähes seitsemään kiloon vuodessa henkeä kohti. 1970-luvulla Suomessa vallitsi niin sanottu Kekkosen aika. Asuntorakentamisessa suosittiin edullisuutta, ja kaupunkeihin kohosi betonisia kerrostalolähiöitä. Enemmistö suomalaisista asui viimein asunnoissa, joissa oli juokseva vesi, oma vessa [...]
14. 1980-luku
1980-luku: Brunberg muuttaa Veckjärventielle 80-luku nosti Brunbergin tuotantoluvut uusiin ulottuvuuksiin. 50-luvulla tuotanto oli ollut alle 150 tonnia, 60-luvulla se oli ottanut harppauksen lähes 250 tonniin ja 70-luvulla 600 tonniin – nyt tuotanto oli 1200 tonnia. Tuotannon volyymi oli lähes kymmenkertaistunut 30 vuodessa. Brunbergin ohella koko Suomessa elettiin nousukautta. Kuluttajalla oli käsissään enemmän markkoja kuin koskaan [...]
15. 1990-luku
1990-luku: lama ja monia uusia Alkuja Börje Brunberg oli tehnyt 45 vuoden uran Brunbergilla. Hän oli tuonut tehtaan nykyaikaan ja moninkertaistanut tuotantoluvut. Vuonna 1991 Börje Brunberg jäi eläkkeelle. Toimitusjohtajaksi valittiin filosofian tohtori Raimo Keskinen, joka johti yritystä vuoteen 1997 saakka. Elämänsä Brunbergia kehittänyt Börje Brunberg jatkoi Brunbergin hallituksen puheenjohtajana ja oli aina valmis antamaan neuvoja [...]
16. 2000-luku
2000-luku: Brunberg nykyään Kuka olisi arvannut, mihin kaikkeen se johti, kun leipurikisälli A.W. Lindfors haki maistraatilta luvan harjoittaa leipurintointa vuonna 1871. 150 vuoden aikana Suomi itsenäistyi, kävi läpi useat sodat, kaupungistui ja liittyi Euroopan unioniin, mutta Brunberg jatkoi perinteisenä porvoolaisena perheyrityksenä. 2000-luvulla yritys kasvoi edelleen. Vuonna 2000 Brunbergin Veckjärven tehdasrakennus oli käynyt pieneksi, ja yritykselle [...]
