50-luku: Suukkoja, näköradioita ja ensimmäisiä hukkapusseja

Sotavuodet olivat takana, kaupungit ja elintaso kasvoivat. Monet muuttivat uusinta uutta edustaviin rintamamiestaloihin ja perustivat perheitä.

Maailmalta virtasi vaikutteita, ja nuorisokulttuuri nosti lättähattuista ja geelitukkaista päätään.

Vuosikymmen toi tullessaan Elviksen, Brigitte Bardotin ja James Deanin, unelmia ja nykyaikaa, vaikka edelleen Suomessa oli enemmän hevosia kuin autoja ja suurin osa suomalaisista asui maalla ja eli kovan työn täyttämää elämää.

Kauppoihin saapuivat leveähelmaiset mekot ja farkut – sekä Neekerinsuukot, vuonna 1951.


Niiden valmistuksen tietotaito haettiin Tanskasta, josta kutsuttiin myös Suukkomestari Porvoon tehtaalle tuotantoa käynnistämään.

Pyöreästä vohvelista, kuohkeasta vaahtotäytteestä ja ohuesta suklaakuorrutteesta valmistetusta herkusta tuli pian yksi Brunbergin suosituimmista tuotteista. 

Lue lisää suukkojen historiasta.

Brunbergin valikoimissa oli noin 40 makeista, mikä oli huomattavasti vähemmän kuin ennen sotia. Päätuotteita olivat karamellit, suklaa ja lakritsi. Tehdas valmisti myös makeisia, jotka oli kääritty asiakkaan toivomuksen mukaisiin papereihin.

suukko-tunnelma

Näköradiot saapuvat koteihin

Brunberg-Lindforsin tehtaalle 50-luku ei ollut pelkkiä suukkoja ja unelmia. Se toi myös haasteita.

Oman ongelmansa aiheutti säännöstely, joka loppui kokonaan vasta vuonna 1954, jolloin kauppojen hyllyillä alkoi näkyä jopa banaaneja ja appelsiineja. 

Raaka-aineita oli vihdoin saatavilla – mutta toisaalta markkinoiden vapauduttua kilpailu kiristyi.

Makeisten kysyntä laski, mikä tuotti taloudellisia vaikeuksia monelle kotimaiselle makeisyritykselle, myös Brunberg-Lindforsin tehtaalle.  

Valmisteveron korotus ja sitä seurannut hintojen nousu selittävät osaltaan kysynnän laskua.

50-luvulla mainonta lisääntyi. Vuosikymmenen alussa mainostettiin erityisesti tupakkaa, viinaa ja makeisia. Koteihin hankitut näköradiot ujuttivat uusia tuotteita suomalaisten arkeen.  Brunberg ei mainostanut, sen maine oli – ja on yhä – levinnyt lähinnä laadukkaiden tuotteiden avulla.

Börje Brunbergilla oli tapana muistuttaa, että kunnon tuotteisiin tarvittiin paitsi resepti ja koneet, myös ammattitaitoa. Reseptejä ei varjeltu suurina salaisuuksina, sillä tuotteista saatiin sellaisia kuin haluttiin vain pitkälle kehittyneellä ammattitaidolla ja kokemuksella, ”karamellipeukalolla”.

Monien muuttujien summana vuosituotanto laski alle 150 tonnin. Vielä vuonna -49 tuotanto oli yltänyt 400 tonniin.

Yritys hankki ulkopuolista asiantuntemusta kiperään tilanteeseen mm. valitsemalla hallituksen puheenjohtajaksi porvoolaisen Puristustuote Oy:n toimitusjohtajan, Yrjö E. Miettisen.


Raatihuoneenkatu-17,-ennen-1945

Elämää makeistehtaassa

Brunberg-Lindforsin makeistehtaassa töitä tehtiin enimmäkseen käsin, koneita oli vain vähän. 

Yrityksen palveluksessa oli yli satapäinen joukkio, joka koostui enimmäkseen naisista. Karamellitaikinaa vaivattiin ja venytettiin lihasvoimin, ja ne käärittiin näppärin sormin. Taitavat käärijät saivat yli 40 kiloa makeisia kääreisiin yhden työpäivän aikana.

Kolmikerroksisen kivitalon alimmassa kerroksessa valmistettiin suklaata. Toisessa kerroksessa sijaitsi pakkaamo ja lähettämö, ja kolmannessa kerroksessa keitettiin lakritsia ja Alku-karamelleja. Ullakolla oli varasto.

Rakennus oli hankala ja epäkäytännöllinen. Rapuissa juostiin paljon ja raskaita kattiloita ja pakkauksia nostettiin maantasolta yläkerroksiin vinssikuilulla, koukulla ja vaijerilla. Sotien jälkeen tehtaaseen hankittiin myös jonkinlainen tavarahissi.

Börje Brunbergin poika, Tom Brunberg livisteli viereisessä puutalossa sijainneesta kodistaan tehtaaseen, kun isän silmä vältti. Sen ajan tehdas ei ollut lapsille turvallinen paikka – mutta jännittävä se oli. Kun isä astui tehdassaliin, Tom Brunberg piiloutui naisten työpöytien alle, kunnes hänelle kerrottiin, että ”vaara on ohi”.

Silloin tällöin Brunberg-Lindforsin tehtaan ovelle kolkuteltiin ja kyseltiin sekundaa. Siitä lähtien Brunbergin tehtaalta on saanut niin sanottuja hukkapusseja, joita on tiettävästi tarjoiltu ruskeista pakkauksista ainakin 60-luvulta lähtien.

Vuonna 1958 päätettiin luopua Lindforsin nimen käytöstä ja jatkaa nimellä Brunberg Oy.

Vuosikymmenen loppuun mennessä toiminta oli saatu jälleen kannattavaksi.

Lue myös nämä

1. Leipomo perustetaan

(1870–1890) Tapahtui noin 150 vuotta sitten… A.W. Lindfors perustaa leipomon vuonna 1871 Porvoonjoen varrella, punaisten ranta-aittojen ja mutkittelevien mukulakivien kaupungissa elettiin 1870-luvun alussa nousukautta. Porvoossa asui noin 3 500 henkeä, joista suurin osa eli yhä Vanhassa Porvoossa, vaikka varakkaimmat alkoivat siirtyä C.L. Engelin kaavoittamaan, moderniin empirekaupunginosaan.  Vanhaa Porvoota pidettiin keskiaikaisena, ahtaana ja tulipaloille alttiina. Kaupunginosassa [...]

2. Perheyritys

Koko perheen yritys A.W. Lindforsin perheeseen kuului vaimo Wilhelmina (os. Saarinko) ja seitsemän lasta: Ivar, Karl, Adolf, Axel, Viktor, Aina ja Sigrid. Jokainen heistä kytkeytyi Lindforsin leipomon, ja myöhemmin makeistehtaan, toimintaan tavalla tai toisella. Kyseessä oli todellinen perheyritys alusta alkaen. Wilhelmina huolehti ensisijaisesti tuotteiden myynnistä. Leivoksia ja makeisia kaupattiin omassa myymälässä tai katetuista myymälärattaista Porvoon [...]

3. Makeistehdas perustetaan

A.W. Lindfors perustaa makeistehtaan Keväällä 1897 leipuri A.W. Lindfors ilmoitti ryhtyvänsä valmistamaan konvehteja, suklaata ja marmeladia sekä muita sokerileipurin ammattiin kuuluvia tuotteita. Makeistehtaan nimeksi tuli A.W. Lindforsin karamelli- ja marmelaatitehdas. Tehtaan tarkoituksena oli sammuttaa porvoolaisten – joita oli noin neljä ja puolituhatta – ja läheisen maaseudun asukkaiden makeannälkä. Makeisia valmistettiin sekä vähittäismyyntiin että tukkuun. 26 [...]

4. Ivar Lindfors

Kauppaneuvos Ivar Lindfors August Ivar Lindfors (21.6.1872–26.4.1950) oli todellinen liike-elämän monitaituri. A.W. Lindforsin karamelli- ja marmelaatitehtaan lisäksi hän pyöritti metalli- ja rakennusalalla toimivaa yritystään Ab Ivar Lindfors Oy:tä (per. 1918), jonka konttori sijaitsi Helsingissä osoitteessa Eteläesplanadi 12. Kuva: porssitieto.fi Helsinkiin Ivar Lindfors muutti jo nuorena, heti valmistuttuaan ylioppilaaksi Porvoon lyseosta vuonna 1891. Ivar Lindfors teki [...]

5. Vuodet 1906-1920

Lindforsin karamellitehdas kasvaa kohisten (1906–1920)  A.W. Lindforsin kuoleman jälkeen Ivar Lindfors jatkoi karamellitehtaan kehittämistä.  Seuraavat vuodet olivat tehtaalle menestyksekästä aikaa. Vuonna 1907 mainetta niittäneelle makeistehtaalle otettiin oppipojaksi 16-vuotias maalaispoika, Lennart Brunberg. Nuori mies opetteli karamellinkeittäjäksi ja alkoi hiljalleen haaveilla oman makeistehtaan perustamisesta. Villa Ilomäen tilat kävivät kasvavalle makeistehtaalle pieneksi. Niinpä Ivar Lindfors osti vuonna 1908 [...]

6. Brunbergin makeistehdas perustetaan

Lennart Brunbergin perustaa oman makeistehtaan 1922 1920-luku oli näyttävien juhlien ja tulevaisuudenuskon vuosikymmen. Suomi eli jälleenrakentamisen aikaa ja ravintoloissa juotiin pimeää viinaa, jota tuotiin tänne usein saaristolaisten toimesta Viron vesiltä. Ravitsemus ja terveydenhoito parani ja monet keksinnöt tekivät elämästä helpompaa. Vaurauskin lisääntyi. Porvoo oli edelleen pieni, noin 6 200 asukkaan kaupunki, mutta satamakaupunkina vilkas. Uusimmat [...]

7. Lennart Brunberg

Lennart Brunberg – makeistehtailija ja musiikin ystävä Lennart Brunberg (1891–1945) oli paitsi makeistehtailija, myös kulttuuripersoona ja yhteiskunnallisen vastuunsa tunteva yrittäjä. Musiikki oli erityisen lähellä Lennart Brunbergin sydäntä. Hän soitti viulua ja selloa ja lauloi muun muassa urheiluseura Akilleksen Sångarbröder-nimisessä kuorossa, jota johti A.W. Lindforsin poika, painin olympiavoittaja Adolf Lindfors.   Lennart Brunberg toimi sekä Porvoon Orkesteriyhdistyksen [...]

8. 1930-luku

1930-luku oli mullistusten aikaa. Vuosikymmen koetteli suomalaisia pulakaudella kahteen kertaan: ensin vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen, sitten maailmansodan sytyttyä syyskuussa 1939. Mahtui vuosikymmeneen myös toiveikkuutta ja tulevaisuudenuskoa. Autot, laivat, junat ja lentokoneet olivat uuden ajan tunnusmerkkejä, vaikka suurimmaksi osaksi Suomessa liikuttiin vielä hevosvoimalla ja maalla raivattiin kaskea ja käytettiin risukarheja sekä hevosten vetämiä oja-auroja. Porvoossa, jonka [...]

9. 1940-luku

Maailmansodan ja traagisen tulipalon vuosikymmen, 1940-luku "Me olemme Runebergin kaupungissa, jossa eilen tiistaina ryssän lentäjät kävivät ja tekivät urotöitään. – – Monen monelta on koti ja koko omaisuus palanut täällä." – L. Willebrand, helmikuussa 1940  Toisen maailmansodan aikana Porvoota pommitettiin useaan otteeseen. Sireenien soidessa porvoolaiset juoksivat kiireesti pommisuojiin, joista yksi sijaitsi Brunberg-Lindforsin makeistehtaan kellarissa. Sota [...]

10. Börje Brunberg

Börje Brunberg, keksijähenkinen meriseikkailija Börje Lennart Brunberg (synt. 1924) oli pidetty ja määrätietoinen toimitusjohtaja, joka sitkeydellä ja päättäväisyydellä nosti Brunbergin makeistehtaan jaloilleen isänsä Lennart Brunbergin kuoleman ja sotien jälkeen. Börje Brunberg oli uudistusmielinen ja keksijähenkinen mies, jonka suuri tulevaisuuden haave oli automatisaation toteuttaminen. Hänen aikanaan Brunberg koneellistui ja nykyaikaistui, ja hän myös itse suunnitteli ja [...]

12. 1960-luku

1960-luku, Brunbergin tehdas koneellistuu 60-luku oli suurten muutosten vuosikymmen suomalaisessa yhteiskunnassa. Maalta muutettiin kaupunkeihin, elintaso nousi ja yksityinen kulutus kasvoi, vaikka tarpeetonta kuluttamista vältettiin edelleen – puutteen aikaa ei ollut unohdettu. Tehtaat koneellistuivat ja tuotanto tehostui. Myös keksijähenkinen Börje Brunberg haaveili automatisaatiosta ja koneisti innokkaasti Brunbergin makeistehdasta, minkä seurauksena henkilökunnan tarve väheni. Nyt työvoiman määrä [...]

13. 1970-luku

1970-luku maistuu makealle  ”Syö karkkia vain karkkipäivänä, älä muulloin milloinkaan”, M.A. Numminen lauloi 70-luvun valistuslaulussa. Suomalaiset olivat hullaantuneet makeisiin. Kulutus nousi vuosikymmenen alussa lähes seitsemään kiloon vuodessa henkeä kohti. 1970-luvulla Suomessa vallitsi niin sanottu Kekkosen aika. Asuntorakentamisessa suosittiin edullisuutta, ja kaupunkeihin kohosi betonisia kerrostalolähiöitä. Enemmistö suomalaisista asui viimein asunnoissa, joissa oli juokseva vesi, oma vessa [...]

14. 1980-luku

1980-luku: Brunberg muuttaa Veckjärventielle 80-luku nosti Brunbergin tuotantoluvut uusiin ulottuvuuksiin.  50-luvulla tuotanto oli ollut alle 150 tonnia, 60-luvulla se oli ottanut harppauksen lähes 250 tonniin ja 70-luvulla 600 tonniin – nyt tuotanto oli 1200 tonnia.  Tuotannon volyymi oli lähes kymmenkertaistunut 30 vuodessa.  Brunbergin ohella koko Suomessa elettiin nousukautta. Kuluttajalla oli käsissään enemmän markkoja kuin koskaan [...]

15. 1990-luku

1990-luku: lama ja monia uusia Alkuja Börje Brunberg oli tehnyt 45 vuoden uran Brunbergilla. Hän oli tuonut tehtaan nykyaikaan ja moninkertaistanut tuotantoluvut. Vuonna 1991 Börje Brunberg jäi eläkkeelle. Toimitusjohtajaksi valittiin filosofian tohtori Raimo Keskinen, joka johti yritystä vuoteen 1997 saakka. Elämänsä Brunbergia kehittänyt Börje Brunberg jatkoi Brunbergin hallituksen puheenjohtajana ja oli aina valmis antamaan neuvoja [...]

16. 2000-luku

2000-luku: Brunberg nykyään Kuka olisi arvannut, mihin kaikkeen se johti, kun leipurikisälli A.W. Lindfors haki maistraatilta luvan harjoittaa leipurintointa vuonna 1871. 150 vuoden aikana Suomi itsenäistyi, kävi läpi useat sodat, kaupungistui ja liittyi Euroopan unioniin, mutta Brunberg jatkoi perinteisenä porvoolaisena perheyrityksenä.  2000-luvulla yritys kasvoi edelleen.  Vuonna 2000 Brunbergin Veckjärven tehdasrakennus oli käynyt pieneksi, ja yritykselle [...]