Koko perheen yritys

A.W. Lindforsin perheeseen kuului vaimo Wilhelmina (os. Saarinko) ja seitsemän lasta: Ivar, Karl, Adolf, Axel, Viktor, Aina ja Sigrid.

Jokainen heistä kytkeytyi Lindforsin leipomon, ja myöhemmin makeistehtaan, toimintaan tavalla tai toisella. Kyseessä oli todellinen perheyritys alusta alkaen.

Wilhelmina huolehti ensisijaisesti tuotteiden myynnistä. Leivoksia ja makeisia kaupattiin omassa myymälässä tai katetuista myymälärattaista Porvoon torilla.

Torikauppa oli parikymmentä vuotta aiemmin siirtynyt Vanhan Porvoon Raatihuoneentorilta Kauppatorille. Zacharias Topelius kuvasi uutta toria seuraavasti vuonna 1873 ilmestyneessä Matkustus Suomessa -kirjassa:

“Se on viime vuosikymmeninä tullut järjestetyksi uuden peruskaavan mukaan, suorakulmion muotoon; sillä sen leveät kadut ja tori on niin äärettömän avara, että matalat huoneet sen ympärillä katoavat aivan mitättömiin ja että, pilkkakirveitten kertomuksen mukaan, siellä vielä 20 vuotta takaperin oli sangen hyvä kettuin saalis.”

Lindforsin oma myymälä sijaitsi Rihkamatorin joenpuoleisella laidalla, matalassa puutalossa. Liki sata vuotta myöhemmin Brunbergin Vanhan Porvoon myymälä sijaitsisi vain alle korttelin päässä. Ensimmäisen oman myymälän taloa ei enää nykyään ole, sillä se purettiin ja tilalle rakennettiin Yhdyspankin jykevä keltainen talo vuonna 1911.

Tyttäret Aina ja Sigrid vastasivat kodinhoidosta, johon siihen aikaan kuului myös naimattomien työntekijöiden ja palvelusväen ylläpito. Aina toimi myös isänsä kuoleman jälkeen makeistehtaan prokuristina (1906–1909).

Adolf-pojasta tuli leipuri, mutta myös olympiamitalisti. Adolf Lindfors nimittäin kuului Suomen parhaisiin painijoihin 1900-luvun alkuvuosista lähtien, ja hän paini olympiakultaa kreikkalais-roomalaisen painin raskaimmassa sarjassa Antwerpenissa vuonna 1920. Adolf oli vuonna 1902 aktiivisesti mukana perustamassa paikallista urheiluseuraa, Porvoon Akillesta, ja hän toimi seuran ensimmäisenä puheenjohtajana.

Ivar muutti jo nuorena Helsinkiin, missä hänestä tuli monitoiminen liikemies, keskeinen elinkeinoelämän luottamusmies ja Helsingin kunnalliselämän vaikuttaja. Ivar osti isänsä perustaman makeistehtaan jo vuoden päästä perustamisesta ja oli mukana A.W. Lindforsin Karamelli- ja Marmelaatitehtaan toiminnassa ennen kaikkea rahoittajana aina vuoteen 1928 saakka.

Karl-pojasta tuli makeismestari ja tehtaan esimies, ja hän hankki tietotaitoa matkustamalla Amerikkaan opiskelemaan alaa muutamaksi vuodeksi.

Axel-veli avusti etenkin Ivaria tämän liiketoimissa, ja Viktor toimi jonkin aikaa makeistehtaan prokuristina.

Kun makeistehdas perustettiin (vuonna 1897), yhtiön ensimmäisessä hallituksessa istuivat pojat Ivar, Axel ja Karl.