A.W. Lindfors perustaa makeistehtaan

Keväällä 1897 leipuri A.W. Lindfors ilmoitti ryhtyvänsä valmistamaan konvehteja, suklaata ja marmeladia sekä muita sokerileipurin ammattiin kuuluvia tuotteita.

Makeistehtaan nimeksi tuli A.W. Lindforsin karamelli- ja marmelaatitehdas.

Tehtaan tarkoituksena oli sammuttaa porvoolaisten – joita oli noin neljä ja puolituhatta – ja läheisen maaseudun asukkaiden makeannälkä. Makeisia valmistettiin sekä vähittäismyyntiin että tukkuun.


26 vuoden ikään ehtinyt leipomo jatkoi toimintaansa makeistehtaan rinnalla Villa Ilomäessä.

Ensimmäisinä vuosina karamellitehtaan toiminta oli vaatimatonta. Tuotannon arvo oli noin 30 000 silloista markkaa ja työntekijöitä oli viisi. Hallituksessa istuivat A.W. Lindforsin pojat Ivar, Axel ja Karl Lindfors.

Tarkkaa tietoa valmistettavista makeisista ei ole, mutta muistitiedon mukaan vanhimpia Lindforsin tehtaan tuotteita olivat marmeladit, sekalaiset makeiset ilman kääreitä, lastenkaramellit ja sipulikaramellit, jotka saivat nimensä sipulin muotoon pyöräytetyistä kääreistä.

Lindforsin tehdas valmisti myös erityismakeisia, joita tarjoiltiin juhlissa, kuten häissä ja hautajaisissa sekä perhetapahtumissa. Joulu-, hää- ja hautajaiskaramellit olivat suurikokoisia ja niiden kääreet paljastivat tilanteen luonteen.  

Hautajaisvieraille jaettavat hautajaiskaramellit olivat noin 15 cm pitkiä ja niiden kääre oli kaksinkertainen: alla oli valkoista, päällä kiiltävää mustaa paperia. Paperien päät oli leikattu hapsuille.

Nykyään hautajaismakeisia näkee harvoin, mutta häämakeisista on tullut lähes oma taiteenlajinsa.

vanha-kääre_urheilu-sport

brunberg-leipomo-perustetaan

Kauniit karamellikääreet

Makeisten valmistus oli käsityötä, ja keitosta ja taikinaa todella väännettiin, käännettiin ja vedettiin.  Eniten työvoimaa vaati kuitenkin makeisten kääriminen paperiin. Kerrotaan, että paperinkäärijätytöt saivat vuosisadan alkupuolella palkkaa 5 penniä kilolta. Työpäivä oli ajan käytännön mukaan 10-tuntinen.

Makeiskääreet olivat kauniita, taiteellisia, monimuotoisia ja usein opettavaisiakin, ja niiden kerääminen oli suosittu harrastus. Raaka-aineiden lisäksi niissä kuvattiin auton keksimistä, eri urheilulajeja, kuntien vaakunoita ja sananlaskuja. Lindforsin tehtaan kääreissä kuvattiin myös muun muassa Porvoon maisemia, Saapasjalkakissa-satua ja purjealuksia. 

vanhat-kääreet_2
vanhat-kääreet_3

Tietotaitoa Venäjältä

Tietotaito makeisten valmistamiseen haettiin usein Venäjältä, jossa asui useita tunnettuja makeismestareita. Esimerkiksi Alku-karamellin juuret löytyvät luultavasti Venäjältä. 1800-luvun lopulla Porvoossa myös asui monia venäläisiä sukuja, ja voi hyvin olla, että osa Lindforsin konditoria- ja makeistaidoista omaksuttiin heiltä.

Hienoimmat makeiset hankittiin Pietarin makeismestareilta. Ensimmäiset suomalaiset karamellitehtaat löytyivät Viipurista – ja Porvoosta sekä Helsingistä. Vuoteen 1901 mennessä Helsinkiin oli ilmestynyt jo kahdeksan makeistehdasta, ja Porvookin oli saanut useita pieniä makeisvalmistajia, jotka toivat hyvää mainetta kaupungille.  Useat näistä makeistehtaista sai alkunsa leipomotoiminnasta.

Kotimaista tuotantoa vauhditti muun muassa vuoden 1897 tullin uudistus, joka asetti tuontitullin myös Venäjältä saapuville makeisille – kun Venäjä oli aiemmin suojannut tuotantoaan tuontitulleilla – sekä vuosisadan lopun nousukausi ja kaupungistuminen.

Alku-karamellpapper-grön

makeistehdas_perustetaan

Sokeri oli herkku mutta myös lääke

Makeistehtaiden lisäksi karamelleja sai apteekeista. Apteekkareilla oli tapana myydä muun muassa sokeri- ja hunajakonvehteja sekä rinta- tai oikeammin kandisokeria, joka oli monen lapsen ainoa makeinen vielä 1800-luvulla. Rintasokeria myytiin apteekeissa 1960-luvulle saakka.

Sokerin uskottiin olevan yksi tehokkaimmista lääkkeiden vaikutuksen tehostajista. Itse asiassa monet nykyiset karamellit ovat alun perin olleet lääkkeitä. Esimerkiksi rintasokerilla lääkittiin lasten yskää ja marsipaanilla ummetusta ja potenssivaivoja.  

Vaikka makeistehtaiden määrä kasvoi ja kansan varallisuus nousi, pysyivät makeiset pitkään ylellisyystuotteina, joita tarjoiltiin vain juhlissa ja vierasvarana. Suurin osa makeisista tehtiin yhä kotona, pula-aikana vaikka punajuuresta.

Lindforsin makeistehdas toi uusia tuoksuja ja makuja kaupunkiin.


Makeistehdas siirtyy pojalle

Jo vuoden päästä makeistehtaan perustamisesta Ivar Lindfors, 26, osti makeistehtaan isältään. Tehtaan nimi kantoi kuitenkin perustajansa nimikirjaimia aina vuoteen 1928 saakka.

Maistraatin pöytäkirjaan merkittiin vuonna 1898, että August Lindfors luopui tehdasmaisesta makeistuotannosta, mutta hän jatkoi leipomoliikkeensä pyörittämistä ja johti makeistehdasta aina kuolemaansa 1906 saakka.

Monet leipomotyöntekijät kuolivat nuorina kuuman ilmanalan ja jauhopölyn aiheuttamien keuhkosairauksien vuoksi vielä 1900-luvun alkupuolella. August menehtyi 53-vuotiaana, kuolinsyy ei ole selvillä.

Lue myös nämä

1. Leipomo perustetaan

(1870–1890) Tapahtui noin 150 vuotta sitten… A.W. Lindfors perustaa leipomon vuonna 1871 Porvoonjoen varrella, punaisten ranta-aittojen ja mutkittelevien mukulakivien kaupungissa elettiin 1870-luvun alussa nousukautta. Porvoossa asui noin 3 500 henkeä, joista suurin osa eli yhä Vanhassa Porvoossa, vaikka varakkaimmat alkoivat siirtyä C.L. Engelin kaavoittamaan, moderniin empirekaupunginosaan.  Vanhaa Porvoota pidettiin keskiaikaisena, ahtaana ja tulipaloille alttiina. Kaupunginosassa [...]

2. Perheyritys

Koko perheen yritys A.W. Lindforsin perheeseen kuului vaimo Wilhelmina (os. Saarinko) ja seitsemän lasta: Ivar, Karl, Adolf, Axel, Viktor, Aina ja Sigrid. Jokainen heistä kytkeytyi Lindforsin leipomon, ja myöhemmin makeistehtaan, toimintaan tavalla tai toisella. Kyseessä oli todellinen perheyritys alusta alkaen. Wilhelmina huolehti ensisijaisesti tuotteiden myynnistä. Leivoksia ja makeisia kaupattiin omassa myymälässä tai katetuista myymälärattaista Porvoon [...]

4. Ivar Lindfors

Kauppaneuvos Ivar Lindfors August Ivar Lindfors (21.6.1872–26.4.1950) oli todellinen liike-elämän monitaituri. A.W. Lindforsin karamelli- ja marmelaatitehtaan lisäksi hän pyöritti metalli- ja rakennusalalla toimivaa yritystään Ab Ivar Lindfors Oy:tä (per. 1918), jonka konttori sijaitsi Helsingissä osoitteessa Eteläesplanadi 12. Kuva: porssitieto.fi Helsinkiin Ivar Lindfors muutti jo nuorena, heti valmistuttuaan ylioppilaaksi Porvoon lyseosta vuonna 1891. Ivar Lindfors teki [...]

5. Vuodet 1906-1920

Lindforsin karamellitehdas kasvaa kohisten (1906–1920)  A.W. Lindforsin kuoleman jälkeen Ivar Lindfors jatkoi karamellitehtaan kehittämistä.  Seuraavat vuodet olivat tehtaalle menestyksekästä aikaa. Vuonna 1907 mainetta niittäneelle makeistehtaalle otettiin oppipojaksi 16-vuotias maalaispoika, Lennart Brunberg. Nuori mies opetteli karamellinkeittäjäksi ja alkoi hiljalleen haaveilla oman makeistehtaan perustamisesta. Villa Ilomäen tilat kävivät kasvavalle makeistehtaalle pieneksi. Niinpä Ivar Lindfors osti vuonna 1908 [...]

6. Brunbergin makeistehdas perustetaan

Lennart Brunbergin perustaa oman makeistehtaan 1922 1920-luku oli näyttävien juhlien ja tulevaisuudenuskon vuosikymmen. Suomi eli jälleenrakentamisen aikaa ja ravintoloissa juotiin pimeää viinaa, jota tuotiin tänne usein saaristolaisten toimesta Viron vesiltä. Ravitsemus ja terveydenhoito parani ja monet keksinnöt tekivät elämästä helpompaa. Vaurauskin lisääntyi. Porvoo oli edelleen pieni, noin 6 200 asukkaan kaupunki, mutta satamakaupunkina vilkas. Uusimmat [...]

7. Lennart Brunberg

Lennart Brunberg – makeistehtailija ja musiikin ystävä Lennart Brunberg (1891–1945) oli paitsi makeistehtailija, myös kulttuuripersoona ja yhteiskunnallisen vastuunsa tunteva yrittäjä. Musiikki oli erityisen lähellä Lennart Brunbergin sydäntä. Hän soitti viulua ja selloa ja lauloi muun muassa urheiluseura Akilleksen Sångarbröder-nimisessä kuorossa, jota johti A.W. Lindforsin poika, painin olympiavoittaja Adolf Lindfors.   Lennart Brunberg toimi sekä Porvoon Orkesteriyhdistyksen [...]

8. 1930-luku

1930-luku oli mullistusten aikaa. Vuosikymmen koetteli suomalaisia pulakaudella kahteen kertaan: ensin vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen, sitten maailmansodan sytyttyä syyskuussa 1939. Mahtui vuosikymmeneen myös toiveikkuutta ja tulevaisuudenuskoa. Autot, laivat, junat ja lentokoneet olivat uuden ajan tunnusmerkkejä, vaikka suurimmaksi osaksi Suomessa liikuttiin vielä hevosvoimalla ja maalla raivattiin kaskea ja käytettiin risukarheja sekä hevosten vetämiä oja-auroja. Porvoossa, jonka [...]

9. 1940-luku

Maailmansodan ja traagisen tulipalon vuosikymmen, 1940-luku "Me olemme Runebergin kaupungissa, jossa eilen tiistaina ryssän lentäjät kävivät ja tekivät urotöitään. – – Monen monelta on koti ja koko omaisuus palanut täällä." – L. Willebrand, helmikuussa 1940  Toisen maailmansodan aikana Porvoota pommitettiin useaan otteeseen. Sireenien soidessa porvoolaiset juoksivat kiireesti pommisuojiin, joista yksi sijaitsi Brunberg-Lindforsin makeistehtaan kellarissa. Sota [...]

10. Börje Brunberg

Börje Brunberg, keksijähenkinen meriseikkailija Börje Lennart Brunberg (synt. 1924) oli pidetty ja määrätietoinen toimitusjohtaja, joka sitkeydellä ja päättäväisyydellä nosti Brunbergin makeistehtaan jaloilleen isänsä Lennart Brunbergin kuoleman ja sotien jälkeen. Börje Brunberg oli uudistusmielinen ja keksijähenkinen mies, jonka suuri tulevaisuuden haave oli automatisaation toteuttaminen. Hänen aikanaan Brunberg koneellistui ja nykyaikaistui, ja hän myös itse suunnitteli ja [...]

11. 1950-luku

50-luku: Suukkoja, näköradioita ja ensimmäisiä hukkapusseja Sotavuodet olivat takana, kaupungit ja elintaso kasvoivat. Monet muuttivat uusinta uutta edustaviin rintamamiestaloihin ja perustivat perheitä. Maailmalta virtasi vaikutteita, ja nuorisokulttuuri nosti lättähattuista ja geelitukkaista päätään. Vuosikymmen toi tullessaan Elviksen, Brigitte Bardotin ja James Deanin, unelmia ja nykyaikaa, vaikka edelleen Suomessa oli enemmän hevosia kuin autoja ja suurin osa [...]

12. 1960-luku

1960-luku, Brunbergin tehdas koneellistuu 60-luku oli suurten muutosten vuosikymmen suomalaisessa yhteiskunnassa. Maalta muutettiin kaupunkeihin, elintaso nousi ja yksityinen kulutus kasvoi, vaikka tarpeetonta kuluttamista vältettiin edelleen – puutteen aikaa ei ollut unohdettu. Tehtaat koneellistuivat ja tuotanto tehostui. Myös keksijähenkinen Börje Brunberg haaveili automatisaatiosta ja koneisti innokkaasti Brunbergin makeistehdasta, minkä seurauksena henkilökunnan tarve väheni. Nyt työvoiman määrä [...]

13. 1970-luku

1970-luku maistuu makealle  ”Syö karkkia vain karkkipäivänä, älä muulloin milloinkaan”, M.A. Numminen lauloi 70-luvun valistuslaulussa. Suomalaiset olivat hullaantuneet makeisiin. Kulutus nousi vuosikymmenen alussa lähes seitsemään kiloon vuodessa henkeä kohti. 1970-luvulla Suomessa vallitsi niin sanottu Kekkosen aika. Asuntorakentamisessa suosittiin edullisuutta, ja kaupunkeihin kohosi betonisia kerrostalolähiöitä. Enemmistö suomalaisista asui viimein asunnoissa, joissa oli juokseva vesi, oma vessa [...]

14. 1980-luku

1980-luku: Brunberg muuttaa Veckjärventielle 80-luku nosti Brunbergin tuotantoluvut uusiin ulottuvuuksiin.  50-luvulla tuotanto oli ollut alle 150 tonnia, 60-luvulla se oli ottanut harppauksen lähes 250 tonniin ja 70-luvulla 600 tonniin – nyt tuotanto oli 1200 tonnia.  Tuotannon volyymi oli lähes kymmenkertaistunut 30 vuodessa.  Brunbergin ohella koko Suomessa elettiin nousukautta. Kuluttajalla oli käsissään enemmän markkoja kuin koskaan [...]

15. 1990-luku

1990-luku: lama ja monia uusia Alkuja Börje Brunberg oli tehnyt 45 vuoden uran Brunbergilla. Hän oli tuonut tehtaan nykyaikaan ja moninkertaistanut tuotantoluvut. Vuonna 1991 Börje Brunberg jäi eläkkeelle. Toimitusjohtajaksi valittiin filosofian tohtori Raimo Keskinen, joka johti yritystä vuoteen 1997 saakka. Elämänsä Brunbergia kehittänyt Börje Brunberg jatkoi Brunbergin hallituksen puheenjohtajana ja oli aina valmis antamaan neuvoja [...]

16. 2000-luku

2000-luku: Brunberg nykyään Kuka olisi arvannut, mihin kaikkeen se johti, kun leipurikisälli A.W. Lindfors haki maistraatilta luvan harjoittaa leipurintointa vuonna 1871. 150 vuoden aikana Suomi itsenäistyi, kävi läpi useat sodat, kaupungistui ja liittyi Euroopan unioniin, mutta Brunberg jatkoi perinteisenä porvoolaisena perheyrityksenä.  2000-luvulla yritys kasvoi edelleen.  Vuonna 2000 Brunbergin Veckjärven tehdasrakennus oli käynyt pieneksi, ja yritykselle [...]