Lennart Brunbergin perustaa oman makeistehtaan 1922

1920-luku oli näyttävien juhlien ja tulevaisuudenuskon vuosikymmen. Suomi eli jälleenrakentamisen aikaa ja ravintoloissa juotiin pimeää viinaa, jota tuotiin tänne usein saaristolaisten toimesta Viron vesiltä.

Ravitsemus ja terveydenhoito parani ja monet keksinnöt tekivät elämästä helpompaa. Vaurauskin lisääntyi.


Porvoo oli edelleen pieni, noin 6 200 asukkaan kaupunki, mutta satamakaupunkina vilkas. Uusimmat trendit rantautuivat tännekin: Autot yleistyivät katukuvassa. Naiset pukeutuivat aiempaa lyhyempiin hameisiin, osa jopa housuihin. Myös hiukset lyhenivät: polkkatukasta tuli muotia.

Uusia vaikutteita saatiin radiosta, gramofonilevyiltä ja elokuvista. Porvoossa oli katsottu elokuvia jo pitkään, mutta nyt vuonna 1919 oli avattu ensimmäinen alusta pitäen elokuvateatteriksi suunniteltu rakennus, Royal. 485-paikkainen elokuvateatteri sijaitsi Rauhankadulla, nykyisen Lundin ostoskeskuksen lastauslaiturin kohdalla.

Kolme vuotta myöhemmin elokuvateatterin kortteliin perustettaisiin myös Brunbergin makeistehdas, mutta ei vielä hypätä ajassa. Käydään ensin Kaupunginpuiston laidalla, jossa valmistauduttiin nousuvuosiin.

välikatu-1920_30-l

brunberg - suklaalevyt-kääritään

Porvoon tryffelit valtaavat sydämet

Kaupungin toiseksi suurimmaksi kasvanut Lindforsin makeistehdas oli valmistanut aiemmin lähinnä karamelleja ja marmeladeja, mutta nyt valikoimiin tuli korkeampaa osaamista ja suurempia laiteinvestointeja vaatinut suklaa. Jouluksi käärittiin käsin tuhansia kiloja uutuusherkkuja, Porvoon konvehteja eli tryffeleitä.

Lindforsin perheelle, ja koko Suomen kansalle, merkittävää oli veli Adolf Lindforsin menestys Antwerpenin olympialaisissa, jossa jauhosäkkejä nostellut leipuri voitti painin olympiakultaa.

1920-luvulla makeistehdas aloitti myös kansallisen markkinoinnin ja laajensi ostajakuntaansa lähettämällä kauppamatkustaja Nestor Hällin kiertämään Etelä-Suomea. Häll myi Brunbergin makeisia aktiivisesti vielä 1960-luvulle saakka.


Lennart Brunberg toteuttaa unelmansa

Tehtaan työnjohtaja, Lennart Brunberg, 31, oli 15 vuoden ajan omaksunut runsaan määrän makeisvalmistamisen oppeja. Nyt hän vihdoin toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja ryhtyi makeistehtailijaksi. 

Lennart Brunbergin kerrotaan tehneen useita kannattavuuslaskelmia ja odottaneen suotuisampia aikoja ennen oman siirron ottamista.  

Brunbergin karamellitehdas, Brunbergs Karamell Fabrik, perustettiin vuonna 1922. Se sijaitsi Puistokadulla, Lundinkatu 12:ssa, nykyisen Lundin ostoskeskuksen paikalla, upealla ja vilkkaalla paikalla Kauppatorin laidalla.

Lundagatan-12

Prastgatan-17

Kolmessa vuodessa määrätietoinen Lennart Brunberg kasvatti tuotantonsa lähes Lindforsin tuotannon mittoihin. Tuore makeistehdas menestyi niin hyvin, että sen piti pian muuttaa suurempiin toimitiloihin.

Uudet tilat löytyivät Papinkatu 17:stä, Porvoon kauneimmaksikin tituleeratusta talosta, Villa Borgista.

Tehtaasta tuli varteenotettava kilpailija entiselle työnantajalle, Lindforsin makeistehtaalle, jonka tuotanto oli vuonna 1923 kääntynyt laskuun.

Vuonna 1926 Suomen valtio alkoi periä makeistuottajilta valmisteveroa, mikä nosti makeisten hintaa ja johti tuotannon laskuun molemmissa makeistehtaissa.


Lindforsin makeistehdas myydään Brunbergille

Brunbergin makeistehdas oli muutamassa vuodessa niittänyt mainetta ja ohittanut vuonna 1927 kilpailijansa, Lindforsin makeistehtaan, tuotantomäärän.

Helsingissä asuva Ivar Lindfors oli keskittynyt moniin vastuutehtäviinsä ja liiketoimiinsa, ja tarvitsi ilmeisesti varoja muuhun toimintaansa.

Niinpä vuonna 1928 Ivar Lindfors myi 31-vuotiaan makeistehtaan Lennart Brunbergille.

Syntyi Oy Brunberg – Lindfors Ab.

Brunbergin toiminta siirtyi Papinkadulta Raatihuoneenkadun tehtaalle, Lennart Brunberg palasi vanhan työpaikkansa maisemiin.

Seuraavana vuonna Brunberg osti vielä helsinkiläisen Mella Oy:n (per. 1923) koneet ja oikeuden kaikkiin sen tavaramerkkeihin.

Makeistehdas koneistui, mutta silti lähes kaikki tehtiin vielä käsityönä. Vuonna 1928 valikoimissa oli myös muun muassa Alku-, Darling-, Porvoo- ja Kevätaamu-karamelleja sekä täytteisiä Ristilippu-, Suomi- ja Komet-karamelleja. Lindfors valmisti yhä perinteisiä Sipuli-karamelleja, joiden kääreet oli pyöräytetty sipulin muotoon.

Juhlaan oli tarjolla Joulukuusenkonvehteja, Hääkonvehteja, Hautajaiskonvehteja ja Sokerikelloja. Suklaalevyvalikoimissa oli muun muassa Voima- ja Bebesuklaata.

Reklam

Tukku-hinnasto_01_01_1928-(1)-5

Lähitulevaisuus ei ollut niin ruusuinen kuin Lennart oli toivonut. Lama vei Suomen syvään kriisiin, ja makeisten kulutus laski Suomessa puoleen entisestään.  Näin paljon ei Brunberg-Lindforsin tuotanto sentään laskenut, mutta rasituksena olivat muun muassa yritysostojen velat.

Lue myös nämä

1. Leipomo perustetaan

(1870–1890) Tapahtui noin 150 vuotta sitten… A.W. Lindfors perustaa leipomon vuonna 1871 Porvoonjoen varrella, punaisten ranta-aittojen ja mutkittelevien mukulakivien kaupungissa elettiin 1870-luvun alussa nousukautta. Porvoossa asui noin 3 500 henkeä, joista suurin osa eli yhä Vanhassa Porvoossa, vaikka varakkaimmat alkoivat siirtyä C.L. Engelin kaavoittamaan, moderniin empirekaupunginosaan.  Vanhaa Porvoota pidettiin keskiaikaisena, ahtaana ja tulipaloille alttiina. Kaupunginosassa [...]

2. Perheyritys

Koko perheen yritys A.W. Lindforsin perheeseen kuului vaimo Wilhelmina (os. Saarinko) ja seitsemän lasta: Ivar, Karl, Adolf, Axel, Viktor, Aina ja Sigrid. Jokainen heistä kytkeytyi Lindforsin leipomon, ja myöhemmin makeistehtaan, toimintaan tavalla tai toisella. Kyseessä oli todellinen perheyritys alusta alkaen. Wilhelmina huolehti ensisijaisesti tuotteiden myynnistä. Leivoksia ja makeisia kaupattiin omassa myymälässä tai katetuista myymälärattaista Porvoon [...]

3. Makeistehdas perustetaan

A.W. Lindfors perustaa makeistehtaan Keväällä 1897 leipuri A.W. Lindfors ilmoitti ryhtyvänsä valmistamaan konvehteja, suklaata ja marmeladia sekä muita sokerileipurin ammattiin kuuluvia tuotteita. Makeistehtaan nimeksi tuli A.W. Lindforsin karamelli- ja marmelaatitehdas. Tehtaan tarkoituksena oli sammuttaa porvoolaisten – joita oli noin neljä ja puolituhatta – ja läheisen maaseudun asukkaiden makeannälkä. Makeisia valmistettiin sekä vähittäismyyntiin että tukkuun. 26 [...]

4. Ivar Lindfors

Kauppaneuvos Ivar Lindfors August Ivar Lindfors (21.6.1872–26.4.1950) oli todellinen liike-elämän monitaituri. A.W. Lindforsin karamelli- ja marmelaatitehtaan lisäksi hän pyöritti metalli- ja rakennusalalla toimivaa yritystään Ab Ivar Lindfors Oy:tä (per. 1918), jonka konttori sijaitsi Helsingissä osoitteessa Eteläesplanadi 12. Kuva: porssitieto.fi Helsinkiin Ivar Lindfors muutti jo nuorena, heti valmistuttuaan ylioppilaaksi Porvoon lyseosta vuonna 1891. Ivar Lindfors teki [...]

5. Vuodet 1906-1920

Lindforsin karamellitehdas kasvaa kohisten (1906–1920)  A.W. Lindforsin kuoleman jälkeen Ivar Lindfors jatkoi karamellitehtaan kehittämistä.  Seuraavat vuodet olivat tehtaalle menestyksekästä aikaa. Vuonna 1907 mainetta niittäneelle makeistehtaalle otettiin oppipojaksi 16-vuotias maalaispoika, Lennart Brunberg. Nuori mies opetteli karamellinkeittäjäksi ja alkoi hiljalleen haaveilla oman makeistehtaan perustamisesta. Villa Ilomäen tilat kävivät kasvavalle makeistehtaalle pieneksi. Niinpä Ivar Lindfors osti vuonna 1908 [...]

7. Lennart Brunberg

Lennart Brunberg – makeistehtailija ja musiikin ystävä Lennart Brunberg (1891–1945) oli paitsi makeistehtailija, myös kulttuuripersoona ja yhteiskunnallisen vastuunsa tunteva yrittäjä. Musiikki oli erityisen lähellä Lennart Brunbergin sydäntä. Hän soitti viulua ja selloa ja lauloi muun muassa urheiluseura Akilleksen Sångarbröder-nimisessä kuorossa, jota johti A.W. Lindforsin poika, painin olympiavoittaja Adolf Lindfors.   Lennart Brunberg toimi sekä Porvoon Orkesteriyhdistyksen [...]

8. 1930-luku

1930-luku oli mullistusten aikaa. Vuosikymmen koetteli suomalaisia pulakaudella kahteen kertaan: ensin vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen, sitten maailmansodan sytyttyä syyskuussa 1939. Mahtui vuosikymmeneen myös toiveikkuutta ja tulevaisuudenuskoa. Autot, laivat, junat ja lentokoneet olivat uuden ajan tunnusmerkkejä, vaikka suurimmaksi osaksi Suomessa liikuttiin vielä hevosvoimalla ja maalla raivattiin kaskea ja käytettiin risukarheja sekä hevosten vetämiä oja-auroja. Porvoossa, jonka [...]

9. 1940-luku

Maailmansodan ja traagisen tulipalon vuosikymmen, 1940-luku "Me olemme Runebergin kaupungissa, jossa eilen tiistaina ryssän lentäjät kävivät ja tekivät urotöitään. – – Monen monelta on koti ja koko omaisuus palanut täällä." – L. Willebrand, helmikuussa 1940  Toisen maailmansodan aikana Porvoota pommitettiin useaan otteeseen. Sireenien soidessa porvoolaiset juoksivat kiireesti pommisuojiin, joista yksi sijaitsi Brunberg-Lindforsin makeistehtaan kellarissa. Sota [...]

10. Börje Brunberg

Börje Brunberg, keksijähenkinen meriseikkailija Börje Lennart Brunberg (synt. 1924) oli pidetty ja määrätietoinen toimitusjohtaja, joka sitkeydellä ja päättäväisyydellä nosti Brunbergin makeistehtaan jaloilleen isänsä Lennart Brunbergin kuoleman ja sotien jälkeen. Börje Brunberg oli uudistusmielinen ja keksijähenkinen mies, jonka suuri tulevaisuuden haave oli automatisaation toteuttaminen. Hänen aikanaan Brunberg koneellistui ja nykyaikaistui, ja hän myös itse suunnitteli ja [...]

11. 1950-luku

50-luku: Suukkoja, näköradioita ja ensimmäisiä hukkapusseja Sotavuodet olivat takana, kaupungit ja elintaso kasvoivat. Monet muuttivat uusinta uutta edustaviin rintamamiestaloihin ja perustivat perheitä. Maailmalta virtasi vaikutteita, ja nuorisokulttuuri nosti lättähattuista ja geelitukkaista päätään. Vuosikymmen toi tullessaan Elviksen, Brigitte Bardotin ja James Deanin, unelmia ja nykyaikaa, vaikka edelleen Suomessa oli enemmän hevosia kuin autoja ja suurin osa [...]

12. 1960-luku

1960-luku, Brunbergin tehdas koneellistuu 60-luku oli suurten muutosten vuosikymmen suomalaisessa yhteiskunnassa. Maalta muutettiin kaupunkeihin, elintaso nousi ja yksityinen kulutus kasvoi, vaikka tarpeetonta kuluttamista vältettiin edelleen – puutteen aikaa ei ollut unohdettu. Tehtaat koneellistuivat ja tuotanto tehostui. Myös keksijähenkinen Börje Brunberg haaveili automatisaatiosta ja koneisti innokkaasti Brunbergin makeistehdasta, minkä seurauksena henkilökunnan tarve väheni. Nyt työvoiman määrä [...]

13. 1970-luku

1970-luku maistuu makealle  ”Syö karkkia vain karkkipäivänä, älä muulloin milloinkaan”, M.A. Numminen lauloi 70-luvun valistuslaulussa. Suomalaiset olivat hullaantuneet makeisiin. Kulutus nousi vuosikymmenen alussa lähes seitsemään kiloon vuodessa henkeä kohti. 1970-luvulla Suomessa vallitsi niin sanottu Kekkosen aika. Asuntorakentamisessa suosittiin edullisuutta, ja kaupunkeihin kohosi betonisia kerrostalolähiöitä. Enemmistö suomalaisista asui viimein asunnoissa, joissa oli juokseva vesi, oma vessa [...]

14. 1980-luku

1980-luku: Brunberg muuttaa Veckjärventielle 80-luku nosti Brunbergin tuotantoluvut uusiin ulottuvuuksiin.  50-luvulla tuotanto oli ollut alle 150 tonnia, 60-luvulla se oli ottanut harppauksen lähes 250 tonniin ja 70-luvulla 600 tonniin – nyt tuotanto oli 1200 tonnia.  Tuotannon volyymi oli lähes kymmenkertaistunut 30 vuodessa.  Brunbergin ohella koko Suomessa elettiin nousukautta. Kuluttajalla oli käsissään enemmän markkoja kuin koskaan [...]

15. 1990-luku

1990-luku: lama ja monia uusia Alkuja Börje Brunberg oli tehnyt 45 vuoden uran Brunbergilla. Hän oli tuonut tehtaan nykyaikaan ja moninkertaistanut tuotantoluvut. Vuonna 1991 Börje Brunberg jäi eläkkeelle. Toimitusjohtajaksi valittiin filosofian tohtori Raimo Keskinen, joka johti yritystä vuoteen 1997 saakka. Elämänsä Brunbergia kehittänyt Börje Brunberg jatkoi Brunbergin hallituksen puheenjohtajana ja oli aina valmis antamaan neuvoja [...]

16. 2000-luku

2000-luku: Brunberg nykyään Kuka olisi arvannut, mihin kaikkeen se johti, kun leipurikisälli A.W. Lindfors haki maistraatilta luvan harjoittaa leipurintointa vuonna 1871. 150 vuoden aikana Suomi itsenäistyi, kävi läpi useat sodat, kaupungistui ja liittyi Euroopan unioniin, mutta Brunberg jatkoi perinteisenä porvoolaisena perheyrityksenä.  2000-luvulla yritys kasvoi edelleen.  Vuonna 2000 Brunbergin Veckjärven tehdasrakennus oli käynyt pieneksi, ja yritykselle [...]