Maailmansodan ja traagisen tulipalon vuosikymmen, 1940-luku
”Me olemme Runebergin kaupungissa, jossa eilen tiistaina ryssän lentäjät kävivät ja tekivät urotöitään. – – Monen monelta on koti ja koko omaisuus palanut täällä.” – L. Willebrand, helmikuussa 1940
Toisen maailmansodan aikana Porvoota pommitettiin useaan otteeseen. Sireenien soidessa porvoolaiset juoksivat kiireesti pommisuojiin, joista yksi sijaitsi Brunberg-Lindforsin makeistehtaan kellarissa.
Sota piti pelossa, ja lisähuolta aiheutti yllättävä raaka-ainepula.
Makeistehtaaseen raaka-ainepula iski kuin moukari. Valtaosa makeistehtaan raaka-aineista, kuten kaakao eri muodoissaan sekä lakritsi ja sokeri, olivat tuontitavaraa.
Makeisia pidettiin myös ylellisyytenä, johon ei haluttu käyttää niukkoja resursseja.
Aluksi Brunberg-Lindforsin makeistehdas yritti pärjätä valmistamalla varsin poikkeuksellisia tuotteita kulloinkin saatavilla olevista raaka-aineista. Tarjolla oli muun muassa porkkanalakritsia.
Lopulta makeistehtaan oli hyväksyttävä tilanne. Koneet sammutettiin ja makeistehdas hiljeni odottamaan parempia aikoja.
Eräänä päivänä viereiseen Kaupunginpuistoon putosi pommi. Pommin sirpaleet sinkosivat tehtaan puutalon – Lennart Brunbergin perheen kodin – ikkunoihin ja seiniin. Lasit putosivat sirpaleina maahan ja puuverhoilu vaurioitui.
Kivinen tehdasrakennus säilyi entisellään.
Tulipalo vie makeistehtailijan hengen
Kun sodasta oli selvitty, makeistehdas käynnisteli koneitaan hiljalleen. Valitettavasti tehdasta kohtasi jälleen uusi onnettomuus, tällä kertaa tulipalo, joka vei Lennart Brunbergin hengen ja tuhosi hänen perheensä kodin.
Tulipalo, joka sai ilmeisesti alkunsa sähköisestä lämpötyynystä, levisi myös tehtaan toimistotiloihin ja lähettämöön.
Tapaus järkytti koko kaupunkia. Lennart Brunberg oli arvostettu makeistehtailija ja ihminen, jolla oli sydän paikallaan.
Lennart Brunbergin ja Valborg Brunbergin lapset, Börje Brunberg ja Ulla Somervalli (os. Brunberg), joutuivat astumaan isänsä suuriin saappaisiin. Tehtävä oli lähes mahdoton: sodan jäljiltä taloudellinen tilanne oli surkea, raaka-ainepula vaivasi edelleen, koneet olivat vanhanaikaiset ja rakennukset tulipalon vuoksi huonossa kunnossa – eikä rahoituksen järjestäminen ollut helppoa.
Pikkuhiljaa tehdas saatiin kuin saatiinkin takaisin jaloilleen.
Börje Brunbergista tulee toimitusjohtaja
Syksyllä 1946, puolitoista vuotta Lennart Brunbergin kuoleman jälkeen, makeistehdas nytkähteli käyntiin sitä mukaa, kun ulkomailta saatiin raaka-aineita. Monia tuotteita säännösteltiin vielä pitkälle sodan jälkeen.
Vuonna 1947 Börje Brunberg nimitettiin toimitusjohtajaksi.
Kuin ihmeen kaupalla Brunberg-Lindforsin makeistehdas pääsi jo vuonna 1949 huomattaviin tuotantolukuihin, jopa 400 tonniin. Sodan aikana makeannälkä oli jäänyt tyydyttämättä, ja kaikki makeistehtaasta valmistuvat tuotteet menivät kuin kuumille kiville.
Valikoima oli huomattavasti suppeampi kuin sotaa edeltävänä aikana, ja tarjolla oli epätavallisempia tuotteita, kuten suklaajauhetta ja purkkimarmeladia.
Pula-ajan keittokirjat paljastavat, että makeannälkään on aina etsitty ratkaisuja, oli tilanne kuinka vaikea tahansa.
