1920-luku oli näyttävien juhlien ja tulevaisuudenuskon vuosikymmen. Suomi eli jälleenrakentamisen aikaa ja ravintoloissa juotiin pimeää viinaa, jota tuotiin tänne usein saaristolaisten toimesta Viron vesiltä.
Ravitsemus ja terveydenhoito parani ja monet keksinnöt tekivät elämästä helpompaa. Vaurauskin lisääntyi.
Porvoo oli edelleen pieni, noin 6 200 asukkaan kaupunki, mutta satamakaupunkina vilkas. Uusimmat trendit rantautuivat tännekin: Autot yleistyivät katukuvassa. Naiset pukeutuivat aiempaa lyhyempiin hameisiin, osa jopa housuihin. Myös hiukset lyhenivät: polkkatukasta tuli muotia.
Uusia vaikutteita saatiin radiosta, gramofonilevyiltä ja elokuvista. Porvoossa oli katsottu elokuvia jo pitkään, mutta nyt vuonna 1919 oli avattu ensimmäinen alusta pitäen elokuvateatteriksi suunniteltu rakennus, Royal. 485-paikkainen elokuvateatteri sijaitsi Rauhankadulla, nykyisen Lundin ostoskeskuksen lastauslaiturin kohdalla.
Kolme vuotta myöhemmin elokuvateatterin kortteliin perustettaisiin myös Brunbergin makeistehdas, mutta ei vielä hypätä ajassa. Käydään ensin Kaupunginpuiston laidalla, jossa valmistauduttiin nousuvuosiin.
Kaupungin toiseksi suurimmaksi kasvanut Lindforsin makeistehdas oli valmistanut aiemmin lähinnä karamelleja ja marmeladeja, mutta nyt valikoimiin tuli korkeampaa osaamista ja suurempia laiteinvestointeja vaatinut suklaa. Jouluksi käärittiin käsin tuhansia kiloja uutuusherkkuja, Porvoon konvehteja eli tryffeleitä.
Lindforsin perheelle, ja koko Suomen kansalle, merkittävää oli veli Adolf Lindforsin menestys Antwerpenin olympialaisissa, jossa jauhosäkkejä nostellut leipuri voitti painin olympiakultaa.
1920-luvulla makeistehdas aloitti myös kansallisen markkinoinnin ja laajensi ostajakuntaansa lähettämällä kauppamatkustaja Nestor Hällin kiertämään Etelä-Suomea. Häll myi Brunbergin makeisia aktiivisesti vielä 1960-luvulle saakka.
Tehtaan työnjohtaja, Lennart Brunberg, 31, oli 15 vuoden ajan omaksunut runsaan määrän makeisvalmistamisen oppeja. Nyt hän vihdoin toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja ryhtyi makeistehtailijaksi.
Lennart Brunbergin kerrotaan tehneen useita kannattavuuslaskelmia ja odottaneen suotuisampia aikoja ennen oman siirron ottamista.
Brunbergin karamellitehdas, Brunbergs Karamell Fabrik, perustettiin vuonna 1922. Se sijaitsi Puistokadulla, Lundinkatu 12:ssa, nykyisen Lundin ostoskeskuksen paikalla, upealla ja vilkkaalla paikalla Kauppatorin laidalla.
Kolmessa vuodessa määrätietoinen Lennart Brunberg kasvatti tuotantonsa lähes Lindforsin tuotannon mittoihin. Tuore makeistehdas menestyi niin hyvin, että sen piti pian muuttaa suurempiin toimitiloihin.
Uudet tilat löytyivät Papinkatu 17:stä, Porvoon kauneimmaksikin tituleeratusta talosta, Villa Borgista.
Tehtaasta tuli varteenotettava kilpailija entiselle työnantajalle, Lindforsin makeistehtaalle, jonka tuotanto oli vuonna 1923 kääntynyt laskuun.
Vuonna 1926 Suomen valtio alkoi periä makeistuottajilta valmisteveroa, mikä nosti makeisten hintaa ja johti tuotannon laskuun molemmissa makeistehtaissa.
Brunbergin makeistehdas oli muutamassa vuodessa niittänyt mainetta ja ohittanut vuonna 1927 kilpailijansa, Lindforsin makeistehtaan, tuotantomäärän.
Helsingissä asuva Ivar Lindfors oli keskittynyt moniin vastuutehtäviinsä ja liiketoimiinsa, ja tarvitsi ilmeisesti varoja muuhun toimintaansa.
Niinpä vuonna 1928 Ivar Lindfors myi 31-vuotiaan makeistehtaan Lennart Brunbergille.
Syntyi Oy Brunberg – Lindfors Ab.
Brunbergin toiminta siirtyi Papinkadulta Raatihuoneenkadun tehtaalle, Lennart Brunberg palasi vanhan työpaikkansa maisemiin.
Seuraavana vuonna Brunberg osti vielä helsinkiläisen Mella Oy:n (per. 1923) koneet ja oikeuden kaikkiin sen tavaramerkkeihin.
Makeistehdas koneistui, mutta silti lähes kaikki tehtiin vielä käsityönä. Vuonna 1928 valikoimissa oli myös muun muassa Alku-, Darling-, Porvoo- ja Kevätaamu-karamelleja sekä täytteisiä Ristilippu-, Suomi- ja Komet-karamelleja. Lindfors valmisti yhä perinteisiä Sipuli-karamelleja, joiden kääreet oli pyöräytetty sipulin muotoon.
Juhlaan oli tarjolla Joulukuusenkonvehteja, Hääkonvehteja, Hautajaiskonvehteja ja Sokerikelloja. Suklaalevyvalikoimissa oli muun muassa Voima- ja Bebesuklaata.
