Suklaan polku Brunbergin kääreisiin
Suklaa saapui Eurooppaan 1500-luvulla.
Espanjalaiset olivat ylittäneet Atlantin aallokot ja rantautuneet Keski-Amerikkaan Kristoffer Kolumbuksen johdolla. Viidakon uumenissa espanjalaiset tapasivat asteekkeja, jotka kulauttelivat kurkkuunsa karvasta ja chilillä maustettua juomaa. Juoma oli lämmittävää ja piristävää.
Espanjalaisten konkistadorien Eurooppaan tuomasta pavusta tuli pian aristokraattien suosima juoma. Atlantin tällä puolen juomaan lisättiin sokeria, ja se saavutti myös maineen lääkkeenä ja lemmenjuomana.
Vuonna 1828 alankomaalainen Casparus van Houten patentoi kaakaopuristimen, jolla saatiin pavuista rutistettua rasva eli kaakaovoi. Jäljelle jääneestä kaakaojauheesta valmistettiin muun muassa tummaa suklaata.
Vuonna 1875 sveitsiläinen Daniel Peter keksi lisätä kaakaojauheeseen maitotiivistettä, joka pehmensi makua ja vaalensi väriä. Maitosuklaan menestystarina alkoi.
Suomalaiset rakastuvat suklaaseen
Suomalaiset omaksuivat suklaan syönnin Venäjältä 1800-luvulla. Muualta maailmalta ei juuri tuotu makeisia, sillä Venäjä peri ulkomailta kuljetuista makeisista tuontitulleja suojatakseen omaa tuotantoaan. Silti suklaasta saatiin maistiaisia todistettavasti ainakin Ruotsista.
Suklaan valmistaminen vaati korkeampaa ammattitaitoa ja suurempia koneinvestointeja kuin muiden makeisten, joten kuka tahansa ei voinut valmistaa suklaata.
Brunbergille se mahdollisuus avautui noin 1910-luvulla, kun Brunbergin edeltäjä, A. W. Lindforsin karamelli- ja marmelaaditehdas osti Ab William Wiik Oy:n. William Wiikillä oli valikoimissaan suklaata, ja yritysoston kautta Brunberg sai tarvittavat valmiudet suklaan valmistamiseen.
Brunbergin suklaatuotteet
Brunbergin valikoimissa on suklaata moneen eri makuun. Tarjolla on käsintehtyjä suklaalevyjä, käsintehtyjä konvehteja, suklaanappeja, maitosuklaata, tummaa suklaata, tryffeleitä, tryffelipatukoita, Suukkoja ja suklaakuorrutteisia toffeepaloja. Suklaata on myös Alku Toffee Suklaa -makeisissa.
Brunbergin suklaavalikoimassa on lisäksi sokerittomia, laktoosittomia ja vegaanisia vaihtoehtoja – sallittuja nautintoja lähes kaikille!
Brunberg valmistaa laktoositonta maitosuklaata ainoana suklaavalmistajana Pohjoismaissa.
Vuosien mittaan Brunbergin makeistehtaalla on valmistettu muun muassa Taiga-suklaata, Brenda-patukoita ja Brunette-konvehteja, sekä ylijäämäsuklaasta tehtyjä Rommipatukoita. Sodan aikaan tarjolla oli raaka-ainepulan vuoksi epätavallisempia tuotteita, kuten suklaajauhetta.
Ylpeänä voimme sanoa, että Brunberg oli eturivissä aloittamassa Suomen tumman suklaan nauttimisen trendiä.
Kotimaan markkinoiden lisäksi Brunbergin suklaata menee muun muassa vientiin ja jäätelöiden kuorrutteeksi.
Suklaa, vastustamaton herkku
Suklaan suosio kasvaa vuosi vuodelta. Me suomalaiset rakastamme sitä! Syömme vuosittain keskimäärin 6,5 kiloa suklaata henkeä kohden.
Mikä saa meidät himoamaan tätä kaakaoista herkkua?
Suklaa maistuu hyvältä, sen maku rentouttaa, se tuo hyvää mieltä ja hellii hermostoa. Suklaa auttaa myös pysymään virkeänä.
Tutkimusten mukaan suussa sulava suklaa tuottaa yhtä paljon aivotoimintaa ja sydämentykytyksiä kuin intohimoinen suudelma – mutta neljä kertaa kauemmin.
Hyvä suklaa on elämys ensimmäisestä napsahduksesta saakka.
Suklaan valmistus
Herkullisen suklaan salaisuus on korkealuokkaisissa raaka-aineissa ja tarkoissa valmituslämpötiloissa.
Suklaan pääraaka-aineita ovat kaakaomassa, kaakaovoi, maito- tai maitojauhe ja sokeri. Raaka-aineet sekoitetaan suklaasekoittimessa tasaiseksi massaksi. Massa ajetaan koneeseen, joka jauhaa sokerin ja kaakaokiteet erittäin hienoksi. Tämän valssaukseksi kutsutun toimenpiteen jälkeen massa menee skonssaukseen, jossa se viipyy 12–18 tuntia 50–70 asteessa.
Skonssauksessa kiteet pyöristyvät, kitkerät aromit haihtuvat ja maitojauheesta tullut kosteus poistuu. Sen jälkeen massaan lisätään hieman lesitiiniä, jotta suklaa leviäisi tuotteiden päälle tasaisesti.
Seuraavaksi suklaa pumpataan tankkiin, jossa sitä säilytetään noin 42 asteessa.
Loppukäsittelyssä suklaa temperoidaan, jolloin se jäähdytetään noin 28–29 asteeseen ja sitten lämmitetään vielä 31 asteeseen. Näin suklaaseen muodostuu oikeanlainen kiderakenne, eikä se harmaannu oikein säilytettäessä.
Temperoinnin jälkeen suklaa voidaan valaa muotteihin tai sillä voidaan kuorruttaa esimerkiksi patukoita. Ennen paketointia suklaa vielä jäähdytetään kylmätunnelissa noin 12 minuutin ajan 12–17 asteessa. Pakotointi suojaa suklaan aromeja.
Lopuksi suklaa vapautetaan kääreistään, siitä lohkaistaan sopivia paloja ja nautitaan.
Suklaa maistuu parhaimmalta huoneenlämpöisenä eli noin 20–21 asteisena.
Lähteet:
Mari Leppänen (2004). Lakua! Kustannusyhtiö Nemo emoambridge
https://historianet.fi/kulttuuri/herkkujen-historiaa-mista-suosikkimakeisten-juuret-juontavat
Brunbergin tuotekehityspäällikkö Mauri Niemelän haastattelu
