50-luku: Suukkoja, näköradioita ja ensimmäisiä hukkapusseja

Sotavuodet olivat takana, kaupungit ja elintaso kasvoivat. Monet muuttivat uusinta uutta edustaviin rintamamiestaloihin ja perustivat perheitä.

Maailmalta virtasi vaikutteita, ja nuorisokulttuuri nosti lättähattuista ja geelitukkaista päätään.

Vuosikymmen toi tullessaan Elviksen, Brigitte Bardotin ja James Deanin, unelmia ja nykyaikaa, vaikka edelleen Suomessa oli enemmän hevosia kuin autoja ja suurin osa suomalaisista asui maalla ja eli kovan työn täyttämää elämää.

Kauppoihin saapuivat leveähelmaiset mekot ja farkut – sekä Neekerinsuukot, vuonna 1951.

Niiden valmistuksen tietotaito haettiin Tanskasta, josta kutsuttiin myös Suukkomestari Porvoon tehtaalle tuotantoa käynnistämään.

Pyöreästä vohvelista, kuohkeasta vaahtotäytteestä ja ohuesta suklaakuorrutteesta valmistetusta herkusta tuli pian yksi Brunbergin suosituimmista tuotteista.

Lue lisää suukkojen historiasta.

Brunbergin valikoimissa oli noin 40 makeista, mikä oli huomattavasti vähemmän kuin ennen sotia. Päätuotteita olivat karamellit, suklaa ja lakritsi. Tehdas valmisti myös makeisia, jotka oli kääritty asiakkaan toivomuksen mukaisiin papereihin.

Näköradiot saapuvat koteihin

Brunberg-Lindforsin tehtaalle 50-luku ei ollut pelkkiä suukkoja ja unelmia. Se toi myös haasteita.

Oman ongelmansa aiheutti säännöstely, joka loppui kokonaan vasta vuonna 1954, jolloin kauppojen hyllyillä alkoi näkyä jopa banaaneja ja appelsiineja.

Raaka-aineita oli vihdoin saatavilla – mutta toisaalta markkinoiden vapauduttua kilpailu kiristyi.

Makeisten kysyntä laski, mikä tuotti taloudellisia vaikeuksia monelle kotimaiselle makeisyritykselle, myös Brunberg-Lindforsin tehtaalle.

Valmisteveron korotus ja sitä seurannut hintojen nousu selittävät osaltaan kysynnän laskua.

50-luvulla mainonta lisääntyi. Vuosikymmenen alussa mainostettiin erityisesti tupakkaa, viinaa ja makeisia. Koteihin hankitut näköradiot ujuttivat uusia tuotteita suomalaisten arkeen. Brunberg ei mainostanut, sen maine oli – ja on yhä – levinnyt lähinnä laadukkaiden tuotteiden avulla.

Börje Brunbergilla oli tapana muistuttaa, että kunnon tuotteisiin tarvittiin paitsi resepti ja koneet, myös ammattitaitoa. Reseptejä ei varjeltu suurina salaisuuksina, sillä tuotteista saatiin sellaisia kuin haluttiin vain pitkälle kehittyneellä ammattitaidolla ja kokemuksella, ”karamellipeukalolla”.

Monien muuttujien summana vuosituotanto laski alle 150 tonnin. Vielä vuonna -49 tuotanto oli yltänyt 400 tonniin.

Yritys hankki ulkopuolista asiantuntemusta kiperään tilanteeseen mm. valitsemalla hallituksen puheenjohtajaksi porvoolaisen Puristustuote Oy:n toimitusjohtajan, Yrjö E. Miettisen.

Elämää makeistehtaassa

Brunberg-Lindforsin makeistehtaassa töitä tehtiin enimmäkseen käsin, koneita oli vain vähän.

Yrityksen palveluksessa oli yli satapäinen joukkio, joka koostui enimmäkseen naisista. Karamellitaikinaa vaivattiin ja venytettiin lihasvoimin, ja ne käärittiin näppärin sormin. Taitavat käärijät saivat yli 40 kiloa makeisia kääreisiin yhden työpäivän aikana.

Kolmikerroksisen kivitalon alimmassa kerroksessa valmistettiin suklaata. Toisessa kerroksessa sijaitsi pakkaamo ja lähettämö, ja kolmannessa kerroksessa keitettiin lakritsia ja Alku-karamelleja. Ullakolla oli varasto.

Rakennus oli hankala ja epäkäytännöllinen. Rapuissa juostiin paljon ja raskaita kattiloita ja pakkauksia nostettiin maantasolta yläkerroksiin vinssikuilulla, koukulla ja vaijerilla. Sotien jälkeen tehtaaseen hankittiin myös jonkinlainen tavarahissi.

Börje Brunbergin poika, Tom Brunberg livisteli viereisessä puutalossa sijainneesta kodistaan tehtaaseen, kun isän silmä vältti. Sen ajan tehdas ei ollut lapsille turvallinen paikka – mutta jännittävä se oli. Kun isä astui tehdassaliin, Tom Brunberg piiloutui naisten työpöytien alle, kunnes hänelle kerrottiin, että ”vaara on ohi”.

Silloin tällöin Brunberg-Lindforsin tehtaan ovelle kolkuteltiin ja kyseltiin sekundaa. Siitä lähtien Brunbergin tehtaalta on saanut niin sanottuja hukkapusseja, joita on tiettävästi tarjoiltu ruskeista pakkauksista ainakin 60-luvulta lähtien.

Vuonna 1958 päätettiin luopua Lindforsin nimen käytöstä ja jatkaa nimellä Brunberg Oy.

Vuosikymmenen loppuun mennessä toiminta oli saatu jälleen kannattavaksi.