1960-luku, Brunbergin tehdas koneellistuu

60-luku oli suurten muutosten vuosikymmen suomalaisessa yhteiskunnassa. Maalta muutettiin kaupunkeihin, elintaso nousi ja yksityinen kulutus kasvoi, vaikka tarpeetonta kuluttamista vältettiin edelleen – puutteen aikaa ei ollut unohdettu.

Tehtaat koneellistuivat ja tuotanto tehostui.

Myös keksijähenkinen Börje Brunberg haaveili automatisaatiosta ja koneisti innokkaasti Brunbergin makeistehdasta, minkä seurauksena henkilökunnan tarve väheni. Nyt työvoiman määrä putosi sadasta noin viiteenkymmeneen.

Tuotevalikoimaa supistettiin entisestään. 30-luvun lopussa valikoimiin oli kuulunut noin 200 tuotetta ja 50-luvulla noin 40 tuotetta. 60-luvun aikana valikoimaa supistettiin niin paljon, että 70-luvulla jäljellä oli enää seitsemän tuotetta.

Brunberg panosti yhä enemmän suussa sulavan suklaan valmistamiseen ja hankki alan asiantuntemusta ulkomailta.

Makeistehdas jopa palkkasi uuden suklaamestarin, unkarilaisen Karel Karlai-Kohlin.

Vuosina 1964–1967 yrityksen ykköstuote oli suklaa, josta valmistettiin herkkuja alihankintana myös muille yrityksille. Suklaan osuus tuotannosta oli lähes 70 %.

Tehdas muuttaa uusiin tiloihin

Kaupunginpuiston laidan tilat kävivät pian pieniksi kasvavalle makeistehtaalle. Niinpä Tehtailijaksi itseään tituleeraava Börje Brunberg rakennutti vuosina 1964–1965 Tarmolaan uuden tehdasrakennuksen.

Teollisuustie 12:n tehdas oli 55 metriä pitkä ja 15 metriä leveä.

Modernit yhdessä tasossa toimivat tilat antoivat makeistehtaalle uusia mahdollisuuksia. Uudessa tehtaassa pystyttiin muun muassa muodostamaan tuotantolinjoja.

Muutto uuteen tehtaaseen merkitsi myös konekannan uusimista. Kaikkea ei suinkaan voitu – ja haluttukaan – koneistaa, ja vielä tänäkin päivänä Brunberg valmistaa osan makeisista käsin.

60-luvulla tehtaan oheen saatiin ensimmäinen tehtaanmyymälä, josta tuli tuota pikaa suosittu nähtävyys Porvoon matkailijoille. Tehtaanmyymälästä haettiin kilotavaraa ruskeissa pusseissa: samanlaisia pusseja on yhä saatavana Brunbergin omissa myymälöissä.

Koneistamisen, rationalisoinnin ja erikoistumisen ansiosta tuotannon arvo nousi moninkertaiseksi menneisiin vuosiin nähden. Yritys kasvoi ja tuotantoluvut lähestyivät 250 tonnia.